
Miten yhdistää esteettisyys ja toimivuus, vastuullisuus ja resurssitehokkuus niin, että lopputulos palvelee sekä käyttäjää että ympäristöä pitkällä aikavälillä? Ekologinen tilasuunnittelu on kokonaisvaltainen ajattelutapa, joka ulottuu tilojen ja materiaalien koko elinkaareen.
Suunnittelu rakentuu useista rinnakkaisista näkökulmista, jossa samanaikaisesti huomioidaan tilojen toimivuus, asiakkaan arvomaailma sekä projektin taloudelliset reunaehdot. Parhaimmillaan nämä tukevat toisiaan ja ohjaavat kohti kestäviä valintoja.
Suunnitteluprosessi alkaa olemassa olevan tilan tarkastelusta. Sen sijaan, että kaikki purettaisiin ja rakennettaisiin uudelleen, arvioidaan ensin, mitä käyttökelpoista tilassa jo on. Mitkä rakenteet, pinnat ja kalusteet kannattaa säilyttää ja miksi. Aidot luonnonmateriaalit sekä pinnat, joita voidaan huoltaa ja uudistaa, ovat usein perusteltuja valintoja. Olennaista on tunnistaa, mitkä ratkaisut kestävät aikaa ja käyttöä.
Ekologista tilasuunnittelua voidaan toteuttaa kaikenlaisiin kohteisiin. Uudiskohteissa korostuu koko sisustuksen elinkaari: miten tuotteet valmistetaan, miten niitä käytetään ja miten ne voidaan aikanaan kierrättää tai uusiokäyttää. Tavoitteena n kiertotalouden mukainen ajattelu, jossa hyödynnetään myös Cradle to Cradle -periaatteita, eli tuotteet suunnitellaan alusta alkaen niin, että niiden materiaalit voidaan käyttää uuden tuotteen raaka-aineena. Esimerkiksi niin sanotut closed cycle -tuotteet on suunniteltu pysymään kierrossa mahdollisimman pitkään – ideaalitilanteessa loputtomasti. Tämä ohjaa valitsemaan sellaisia tuotteita, jotka eivät päädy nopeasti jätteeksi, vaan säilyttävät arvonsa ja käyttökelpoisuutensa.
Kohteiden välillä on kuitenkin eroja. Tilat, joissa uudistamisen sykli on nopea, kuten ravintolat ja kahvilat, vaativat erityistä huomiota tuotteiden elinkaaren loppupäähän. Julkisissa hankkeissa ekologisuus voi puolestaan konkretisoitua vaatimuksina, kuten vaikka kierrätettyjen kalusteiden prosentuaalisena osuutena, joita ohjataan tarjouskilpailuissa pisteytysmenetelmin.

Valmis tila viestii valinnoista myös käyttäjälle. Säilytetyt kalusteet ja rakenteet tuovat tilaan kerroksellisuutta, historiaa ja yksilöllisyyttä. Lopputulos voi olla tarkoituksella hieman rosoinen, elävä ja ajan saatossa muotoutunut.
Tällainen estetiikka edellyttää asennemuutosta. Täydellisen uuden sijaan hyväksytään patina ja käytön jäljet osana tilan identiteettiä. Samalla tiloista tulee usein lähestyttävämpiä ja kiinnostavampia. Yhdistämällä olemassa olevia kalusteita uusiin voidaan luoda kokonaisuuksia, joissa eri aikakaudet ja käyttötarkoitukset kohtaavat luontevasti.
Kustannusten näkökulmasta uusiokäyttö ja olemassa olevien kalusteiden ja rakenteiden hyödyntäminen voivat tuoda merkittäviä säästöjä. Toteutus uusiokäytetyillä materiaaleilla voi vaatia enemmän harkintaa ja aikaa, erityisesti projektin alkuvaiheessa. Onneksi kierrätettyjen kalusteiden saatavuus on nykyisin nopeampaa, ja kokeneiden suunnittelijoiden vakiintuneilla toimintatavoilla emme voi puhua merkittävistä eroista toimitusaikojen suhteen.

Kiinnostus ekologista tilasuunnittelua kohtaan on kasvanut viime vuosina selvästi. Yhä useammat organisaatiot haluavat, että tilaratkaisut tukevat heidän arvojaan ja vastuullisuustavoitteitaan myös käytännössä. Samalla tilatehokkuus, kalusteiden kierrätys ja materiaalien uudelleenkäyttö ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi erityisesti muutostilanteissa. Tilojen muuttuessa myös kalusteiden elinkaarta voidaan jatkaa: niitä myydään, kierrätetään tai siirretään uusiin käyttökohteisiin. Näin tilaratkaisut ovat osa jatkuvaa kehitystä.
Lopulta kyse on vastuusta ja valinnoista, joilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen. Jokainen suunnitteluratkaisu vaikuttaa siihen, millaisia tiloja ja materiaaleja jätämme tuleville tilan käyttäjille ja tulevaisuuden suunnittelijoille. Ekologisen suunnittelun tavoitteena on luoda tiloja, jotka kestävät aikaa, muuntautuvat tarpeiden mukaan ja jatkavat elämäänsä osana seuraavia käyttötarkoituksia.
Kyse on syklisestä ajattelusta – siitä, mitä jätämme jälkeemme.
