
Sisustus huomataan usein ensimmäisenä silmillä, mutta oikeasti tila koetaan kaikilla aisteilla. Materiaalien tuntu, akustiikka, valaistus, tuoksut ja esimerkiksi lämpötila vaikuttavat merkittävästi sekä tilan viihtyisyyteen että toiminnallisuuteen.
Näyttäväkin tila voi tuntua epämiellyttävältä, jos siellä kaikuu, valaistus häikäisee tai materiaalit tuntuvat kylmiltä ja kovilta. Moniaistillisen sisustuksen tavoitteena onkin tasapainoinen kokonaisuus, joka tukee tilan käyttötarkoitusta ja käyttäjien tarpeita.
Kun sisustusta suunnitellaan moniaistillisesti, tilaa tarkastellaan kokonaisvaltaisena kokemuksena. Näköaistin lisäksi huomioidaan esimerkiksi kuulo-, tunto- ja hajuaisti sekä tilan mittasuhteet, lämpötila, liikkuminen ja helppo hahmotettavuus.
Moniaistillisuudella on merkitystä niin kodeissa, työympäristöissä, ravintoloissa kuin julkisissa tiloissa, sillä eri tiloissa korostuvat erilaiset ominaisuudet: työympäristössä voidaan tavoitella keskittymistä ja työrauhaa, ravintolassa viihtyisyyttä ja yhdessäoloa, kun taas hoivaympäristössä korostuvat turvallisuus, rauhallisuus ja selkeys.

Materiaalivalinnat määrittävät pitkälti sen, miltä tila näyttää, tuntuu ja kuulostaa. Materiaaleja ei valita ainoastaan niiden värin tai ulkonäön perusteella, vaan huomioon otetaan myös käyttötarkoitus, kestävyys, turvallisuus, puhdistettavuus ja huollettavuus. Erityisen tärkeitä ovat pinnat, joihin tilan käyttäjä koskee päivittäin, kuten käsijohteet, työtasot ja kalusteiden verhoilut.
Puu, villa, pellava ja korkki tuovat sisustukseen usein lämpöä ja pehmeyttä, kun taas kivi, lasi ja metalli voivat luoda kylmän ja kolkon vaikutelman, jos näitä on liikaa. Kaikkia materiaaleja ei tarvitse edes koskea, jotta niiden tuntu välittyisi. Esimerkiksi näkyvät puunsyyt, pehmeä verhoilu tai karkea kivipinta synnyttävät mielikuvan materiaalista jo ennen varsinaista kosketusta.

Kovat ja sileät pinnat heijastavat ääntä, kun taas pehmeät ja huokoiset materiaalit vaimentavat sitä. Matot, verhot, kalusteet ja akustiikkaratkaisut voivat vähentää kaikua ja tehdä tilasta rauhallisemman.
Akustiikka on sekä toiminnallinen että tunnelmallinen ominaisuus. Työympäristössä häly ja puheäänet voivat häiritä keskittymistä, kun taas ravintolassa liian voimakas kaiku voi hankaloittaa keskustelua. Tavoitteena ei siis aina ole mahdollisimman hiljainen tila, vaan äänimaailman tulisi tukea tilassa tapahtuvaa toimintaa.

Valaistus vaikuttaa merkittävästi väreihin, pintoihin ja tekstuureihin, ja sama materiaali voi näyttää luonnonvalossa täysin erilaiselta kuin keinovalossa. Kiiltävät pinnat heijastavat valoa ja lisäävät tilan avaruutta, kun taas mattaiset pinnat hajottavat valoa pehmeämmin.
Materiaali- ja värinäytteitä kannattaakin tarkastella siinä ympäristössä, johon ne ovat tulossa. Pieni näytepala myymälän valaistuksessa ei aina kerro, miltä materiaali näyttää suurena pintana valmiissa tilassa.

Onnistunut tilakokonaisuus perustuu tasapainoon, sillä liian monet voimakkaat ärsykkeet voivat tehdä ympäristöstä levottoman. Esimerkiksi työympäristössä voidaan tarjota aktiivisten yhteisalueiden rinnalle hiljaisia tiloja keskittymistä varten.
Myös tuoksut ovat osa tilakokemusta, mutta niiden käytössä on huomioitava tilan käyttäjät, ilmanvaihto, allergiat sekä tuoksuherkkyys. Monissa ympäristöissä paras ratkaisu onkin yksinkertaisesti hyvä ilmanlaatu sekä mahdollisimman neutraali tuoksumaailma.
Moniaistillisuuden huomioiminen sisustussuunnittelussa alkaa tilan käyttötarkoituksen ja käyttäjien ymmärtämisestä. Materiaalivalinnoissa tarkastellaan esteettisyyden lisäksi sitä, miltä ne tuntuvat, miten ne käyttäytyvät valossa ja millaisen ääniympäristön ne muodostavat. Kun aistit, materiaalit ja erilaiset tarpeet tukevat toisiaan, lopputuloksena syntyy tiloja, jotka eivät ainoastaan näytä hyvältä – ne myös tuntuvat hyvältä.